torstai 8. joulukuuta 2016

Opintojen loppusuoralla


30.6.2014 sain viestin, joka kertoi minun päässeen opiskelemaan liiketaloutta Tampereen ammattikorkeakouluun. Opiskelin tuolloin leipuri-kondiittoriksi, mutta valinta näiden kahden välillä oli helppo – tietenkin TAMKiin, johon olin pyrkinyt jo aiempana vuonna. Aloitin opinnot syksyllä innokkaana ekaluokkalaisena, ja pääsimmekin pian firmatouhujen pariin Kykylaakson maailmaan. Vaikka koin omaavani kohtuulliset valmiudet ryhmätyöskentelyyn, ensimmäisen vuoden vaikeus yllätti. Kaikki oli uutta, liiketoimintasuunnitelma oli vaikea saada liikkeelle, kemiat eivät täysin kohdanneet, talousasiat menivät ohi korkealta ja kovaa ja koulutyötä oli paljon. Siis todella paljon. Pitkät päivät ja raskaat kurssit yhdistettynä ilta- ja viikonlopputyöhön eivät tuottaneet parasta mahdollista lopputulosta, ja ensimmäisenä vuonna opintoni etenivät kuin täi tervassa.


Toisena vuonna pääsin opintojen syrjään kiinni, aamuiset myöhästelyt loppuivat ja kirin muut kiinni. Yksi toisen vuoden suosikkikursseistani oli Tutkimus- ja kehittämisprojekti, jossa pääsimme uppoutumaan tutkimuksenteon maailmaan. Ylipäätään suosikkejani TAMKissa ovat kurssit, jotka oikeasti vaativat paljon työtä ja vaivannäköä, keskustelukurssit jäävät omalla kohdallani vajaan tuntuisiksi koska olen enemmän tarkkailija ja pohtija kuin keskustelija ja haastaja. Kakkosvuodessa oli paljon kiinnostavaa sisältöä, ja pääsin esimerkiksi jatkamaan lukioon päättyneitä saksan opintojani ja innovoimaan uusien tuttavuuksien kanssa Innoeventissä. Ylimääräisinä kursseina opiskelin Henkilöverotuksen verkkokurssin ja Toiminnanohjausjärjestelmät II-kurssin. Haastavaa, hyödyllistä, mielenkiintoista. Suuntautumisvaihtoehdoista omimmilta tuntui projektijohtaminen, joten marraskuussa näpyttelin oman hakemukseni ja tulinkin valituksi. Työnteko jatkui edelleen läpi opintojen, mutta uusi, mieluisa työpaikka ei vienyt enää voimiani vaan pikemminkin piristi. Kesällä suoritin harjoitteluni Tampereella Pelastakaa Lapset ry:n Länsi-Suomen aluetoimistolla arkistoinnin ja muiden toimistotöiden parissa.


Kesällä opintopisteitä ynnäillessäni ja tulevia opintoja suunnitellessani päätin, että valmistun etuajassa. Kolmas vuosi riippuu paljolti omista valinnoista, lukujärjestyksen täytteet saa päättää itse. Omassa kalenterissani olivat Introduction to Web Tools, Yrityspeli, Myynnin johtaminen, Projektijohtaminen, Henkilöstöjohtaminen ja työyhteisön hyvinvointi sekä Henkilöoikeus. Lisäksi suoritin muutaman puuttuvan harjoittelupisteeni viestintäharjoittelijana TAMKissa, edelleen tehden töitä opintojeni ohella. Palkkatyön osuus on lisääntynyt huomattavasti, kun lukujärjestyksessä on yleensä täytettä vain kolmena päivänä. Aloitan juuri opinnäytetyötäni, jonka aihe muuten vaihtui kertaalleen – älkää siis huoliko, jos kerrasta ei löydykään sopivaa! Opintopisteet alkavat pikkuhiljaa olla kasassa, ja tuntuukin hieman oudolta ajatella, että koulu todellakin loppuu muutaman kuukauden päästä.



Mitä TAMKista on siis jäänyt käteen? Monella parhaat muistot on kerätty opiskelijapippaloista ja muista riennoista kavereiden kanssa haalarit jalassa ja tuoppi kädessä. Itse olen tainnut käydä neljästi bileissä – Tursajaisissa tunnin verran, Pubirundin jatkoilla, ensimmäisenä vuonna Approissa ja kerran kuuntelemassa Kasmirin keikan Pistoilla. Haalaritkin ovat vain keränneet pölyä vaatekaapin ylähyllyllä, olen käyttänyt niitä kerran!
 
Olen oppinut paljon, ja omaa kehitystä on hauska (ja vähän noloakin) seurata lukemalla ykkös- ja kakkosvuosien raportteja ja esseitä. Huomaan ajattelevani työelämässä eri tavalla kuin ennen TAMKia, kiinnitän huomiota yritysten liiketoiminnallisiin asioihin, tutkailen pörssiä, seuraan talousuutisia ja osaan jopa keskustella niistä. Olen kiinnostunut johtajuudesta ja luen itsensä kehittämiseen liittyviä teoksia vapaa-ajallani. Vaikken kaikkea oppinutkaan täydellisesti, kuten vaikkapa juridiikkaa ja kirjapitoa, on niistä varmasti jäänyt käteen paljon enemmän kuin uskonkaan. Eikä kaikkea tarvitsekaan osata! Ihmiset ovat erilaisia, ja oma lahjakkuuteni keskittyykin numeroiden sijaan kieliin ja luoviin töihin. Opintoni ovatkin opettaneet minulle kaiken muun lisäksi itseni tuntemista, ymmärtämistä ja hyväksymistä. Tiedän, mitkä asiat opin helpommin ja mihin pitää panostaa. Itsensä johtamisen taidot ovat kasvaneet huimasti, vaikka Sydänmaanlakan kirjaa lukiessani ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Yksi tärkeimmistä oppimistani taidoista ovat tiimityötaidot. Tiimityötaidot ovat ehdottoman tärkeitä nykypäivän työelämässä ja jatkuvat ryhmätyöt toisensa perään ovat kehittäneet ihmistenkäsittelytaitojani ja tiimissä pärjäämistä.