lauantai 14. joulukuuta 2013

Liiketalouden opinnäytetöiden helmiä

Maanantaina 9.12. järjestettiin juhlasalissa Liiketalouden opinnäytetöiden helmiä –tilaisuus. Tehtyjen töiden aiheet kuulostivat jo etukäteen mielenkiintoisilta, ja lähdinkin korvat höröllä kuuntelemaan, millaisia helmiä tänä syksynä valmistuneet liiketalouden opiskelijat olivat saaneet aikaiseksi ja mitä kaikkea töiden valmistuminen oli vaatinut. 

Kaikkia töitä ja tekijöitä yhdistivät samat ominaisuudet: aihe oli itselle mielenkiintoinen ja innostava ja työtä oli mielekästä tehdä. Kaikki olivat myös satsanneet tiedon etsimiseen ja siihen kunnolla perehtymiseen. Yksi tekijöistä kuvaili kirjoitustyötä jopa helpoksi, ja tekstiä opinnäytetyöhön oli syntynyt lähes itsestään. Kaikille ei ehkä ole mahdollista saada sitä unelmien opinnäytetyön aihetta, mutta maanantain perusteella ainakin itselleni vahvistui ajatus, että kannattaa miettiä tarkkaan, mikä olisi se itselle paras aihe, josta opinnäytetyö olisi mukava tehdä. Kyllähän sen jo opiskeluvaiheessa huomaa, että ne vähemmän innostusta aiheuttavat työt tehdäänkin vähemmällä innostuksella. 


Toisaalta niin opiskeluun kuin opinnäytetyön tekemiseen liittyy epämiellyttäviä vaiheita, jolloin pakko on hyvä motivaattori. Lähes kaikki maanantain puhujat kehottivatkin tekemään hyvän suunnitelman aikatauluineen ja pysymään siinä. Esimerkiksi tiedonhakuun kannattaa varata riittävästi (=paljon!) aikaa, jotta itse kirjoitusprosessi myöhemmin helpottuisi. Tiukankaan suunnitelman ei pidä silti tarkoittaa sitä, että paiskisi töitä niska limassa yötä päivää, vaan itselleen pitäisi antaa myös hengähdystaukoja. Jos esimerkiksi arkena tekee täyden työpäivän opinnäytetyön kimpussa, voi viikonloppuna vastaavasti hyvillä mielin rentoutua.

Kaikki viisi opinnäytetyön helmeä olivat mielenkiintoisia ja erilaisia, mutta hieman tarkemmin päätin kertoa iltapäivän ensimmäisestä helmestä, Minna Männistön ”Täti Taikakynän piirustusleikit ruutuun, verkkoon, videolle: kuvitettu kertomus tuotekehityksestä ja ohjelmakonseptin luomisesta”. Erityisen kiinnostavaksi opinnäytetyön tekee sen sarjakuvamuoto, perinteisesti kun liiketalouden opinnäytetyöt ovat pääosin tekstiä. 

Minna Männistö/Täti Taikakynä

Täti Taikakynä on lapsille tarkoitettu piirustusleikkikonsepti, jota Männistö itse kuvaili moderniksi Kylli-tädiksi. Täti Taikakynä itsessään on yli kymmenen vuotta vanha, ja opinnäytetyössään Männistö halusikin kehittää omaa liiketoimintaansa esimerkiksi tunnettuuden ja tuotekehityksen osalta. Suurena kysymyksenä olikin, miten yhdistää luovuus ja liiketoiminta sujuvasti toisiinsa. Männistö kertoi opiskeluaikana pohtineensa useampaan otteeseen, pitäisikö hänen kuitenkin olla taiteen ja viestinnän eikä suinkaan liiketalouden koulutuksessa. Ainakin itselleni tulikin yllätyksenä, että opinnäytetyön tekemistä sarjakuvana ehdotti opinnäytetyön ohjaaja, ei Männistö itse. Liiketalous ei siis ole niin kaavoihinsa kangistunutta kuin ehkä voisi kuvitella! 

Itselleni jäi mielikuva, että Männistön opinnäytetyö todella oli helmi myös hänelle itselleen. Maikkari kiinnostui ideasta opinnäytetyön vielä ollessa kesken, ja jo prosessin alkuvaiheessa Männistö teki Täti Taikakynästä sopimuksen MTV Juniorin kanssa. Sopimusta on sittemmin jatkettu, ja esimerkiksi nyt joulun aikaan Täti Taikakynää voi seurata Juniorilta joka sunnuntai. Männistön mukaan kehitystyö on jatkuvaa, vaikka opinnäytetyöprosessi on ohi. Kiinnostus ja yhteydenotot ovat lisääntyneet paitsi tv-näkyvyyden myös puskaradion vuoksi, ja esimerkiksi koulut pyytävät Täti Taikakynää pitämään kuvitettuja tarinatuokioita lasten ja aikuisten iloksi. Itselleni jäi esityksestä päällimmäiseksi mieleen opinnäytetyön tekemisen innostavuus, mieluisa ja mukava aihe sekä Männistön kehotus miettiä vaihtoehtoisia tapoja opinnäytetyön tekemiseen.