maanantai 25. tammikuuta 2010

Projektinhallinta: teoriaa ja käytäntöä

Tämä syyslukukausi on mennyt ohitse niin nopeasti, että tuntuu kuin vasta muutamia viikkoja sitten olisin istunut syksyn ensimmäisellä oppitunnilla, joka omalla kohdallani oli projektinhallintaa. Nyt, neljä kuukautta ja lukuisia ryhmätöitä myöhemmin, olen oikein iloinen siitä, että lukuvuoteni alkoi noilla nimenomaisilla opinnoilla. Sillä jos jostain kurssista minulle on kertynyt tietoja ja taitoja siirrettäväksi myös opintokokonaisuuden ulkopuoliseen toimintaan, niin projektinhallinnasta.


Opetussuunnitelman mukaan projektinhallinnan opintokokonaisuus tutustuttaa opiskelijan projektiajatteluun ja tehokkaaseen projektinhallintaan sekä projektien rooliin yrityksen liiketoiminnassa ja kehittämisessä. Paljon hienoja sanoja, mutta mitä ne käytännössä tarkoittavat? Ja omaksuuko opiskelija todella kaiken tarpeellisen alle parissa kuukaudessa selviytyäkseen jatkossa itsenäisesti pienimuotoisten projektien läpiviemisestä?


Opintokokonaisuuden aloitus oli nopea ja herätteleväkin vielä kesälomafiiliksissä oleville opiskelijoille. Heti ensimmäisellä tunnilla luokkamme jaettiin ryhmiin ja ryhmät saivat omat toimeksiantonsa eri yrityksiltä, meidän luokkamme tapauksessa Metsolta. Paria päivää myöhemmin oli luento projektisuunnitelman tekemisestä, ja sen jälkeen alettiinkin jo työstää suunnitelmaa omaan projektiin.


Koko opintokokonaisuus eteni pääsääntöisesti siten, että ensiksi oli luento, esimerkiksi projektin osittamisesta tai resurssienhallinnasta, ja sen jälkeen ryhmä pääsi työstämään luennon aiheena olleita osa-alueita omassa projektissaan. Oman ryhmäni kohdalla ainakin ajoitukset olivat kohdallaan, ja luennot tukivat aina sitä vaihetta, missä oma projektimme sillä hetkellä oli. Luennot antoivat tarvittavat välineet työssä etenemiseen, ja teoriatiedon toteuttaminen käytännön työssä auttoi todella oppimaan ja sisäistämään luentojen asiat. Ensimmäisen opiskeluvuoden aikana kyllästymiseen asti toteutetun ongelmalähtöisen opiskelun jälkeen tämä päinvastainen toimintamalli tuntui hyvin tervetulleelta vaihtelulta.


Kaikkia opiskelijoita tuntui miellyttävän se, että projektiemme toimeksiantajina oli ihan oikeita yrityksiä, ja että työmme tulos saattaisi joskus aikaansaada konkreettisia muutoksia yritysten toiminnassa. Tekemällä oppimisen ilon lisäksi se toi projekteihin oikean työelämän tuntua. Tosin, jokaisella kolikolla on myös kääntöpuolensa. Projektien aihealueet olivat vieraita ja suhteellisen laajoja, minkä vuoksi iso osa resursseista kului mittavaan pohjatiedon hankkimiseen, mikä taas vei huomiota pois projektinhallinnallisista seikoista. Harvemmalla opiskelijalla kun oli etukäteen tietoa esimerkiksi yritysten brand guidelineista tai vuosiraporttien raportointityyleistä.


Projektinhallinnan kanssa samaan opintokokonaisuuteen oli liitetty myös viestinnän luentosarja ja tentti. Luentosarja oli erinomainen, mutta luentojen aiheet olivat sen verran kaukana omista projekteistamme, ettei niitä päässyt samalla tavalla soveltamaan heti käytäntöön kuin projektinhallinnan luentojen oppeja. Oletettavasti samasta syystä viestinnän kirjatentti meni monella odotettua huonommin, mikä laski innostusta juuri sillä hetkellä, kun projektissa olisi tarvittu suurimpia työpanoksia.


Kun ennen syyslomaa palautimme projektiemme tuotokset, monet huokasivat helpotuksesta: raskas urakka oli vihdoin ohi. But little did we know. Loman jälkeen edessä oli kaksi uutta ryhmätyötä, ja tulevissa periodeissa niitä on luvassa vielä lisää. Puhumattakaan siitä, mitä työelämä mahdollisesti tuo tullessaan. Kaikki työt eivät välttämättä kulje aina projektien nimellä, mutta vähänkin isommissa tehtävissä huolellinen suunnittelu, ajan- ja resurssienhallinta sekä onnistumisen arviointi ovat varmasti asioita, joiden osaamisesta on suurta hyötyä. Kiitos tämän hyvin rakennetun opintokokonaisuuden, meillä TAMKin liiketalouden opiskelijoilla on nämä taidot hallussa sekä teoriassa että käytännössä!


Minnaliisa Laaksonen