tiistai 14. huhtikuuta 2009

ReLife Itävaltaa valloittamassa

Salzburgin-harjoitusyritysmessut olivat tiimillemme oiva kokemus ja haaste. Onneksi ReLife osallistui myös Tampereen-messuille, joten olimme saaneet sieltä jo muutamia näppäriä käytännön vinkkejä ja hyvää kokemuspohjaa ulkomaanmessuja varten. Kaksien messujärjestelyiden organisoimisessa ja toteuttamisessa olikin sitten jo mukavasti tekemistä, mutta selvisimme lopulta kunnialla kahdesta erikokoisesta ständistäkin sekä matkasta Salzburgiin.

Salzburg laittoi harjoitusyritysmessut aivan uuteen perspektiiviin, kun oli nähnyt aiemmin alle 30 yrityksen messut Tampereella: monta messuhallillista harjoitusyrityksiä levittäytyi värikkäänä ja äänekkäänä joka suuntaan, minne menikin. Monenlaisia yrityksiä, täysin toisistaan poikkeavia tyylejä, yksinkertaista, röyhelöistä, lukuisia kieliä, puheensorinaa, ilmapalloja… Tunnelma oli aluksi häkellyttävä. Ärsykkeitä oli aivan liikaa yhdelle vilkaisulle.



Susanna ja Ida ReLifen ständillä.

Kun tunnelmaan tottui, oli aloitettava virrassa luoviminen. Alku aina hankalaa, niin sanotaan, mutta nopeasti olimme jo kalastelemassa asiakkaita osastollemme. Olimme panostaneet aktiiviseen palveluun, ja totisesti saimme paiskia töitä sekä osastollamme että sen ulkopuolella. Aluksi oli ehkä vähän jännittävää ottaa kontaktia asiakkaisiin englanniksi, kun varsinaista harjoitusta englanninkielisestä myyntitilanteesta ei ollut ollut aikaisemmin, mutta itsevarmuus ja luottamus omaan kielitaitoon kasvoivat jokaisen kontaktin myötä. Kyllä suomalainen voi olla ylpeä kielitaidostaan, vaikka kaikki artikkelit ja prepositiot eivät aina aivan kohdalleen napsahtaisikaan. Monien kielitaito oli selvästi heikommissa kantimissa, mikä oli hyvin valitettavaa, sillä se osittain hankaloitti myös kaupantekoa. Tosin tulipahan sitä myös itse kirottua, ettei ollut koskaan tullut luettua edes saksan alkeita: saksankielisessä maassa niistä olisi ollut todella paljon hyötyä niin messuilla kuin vapaa-ajallakin.

Messut itsessään olivat meille melko yllätyksettömät. Muutamia alun kommelluksia lukuun ottamatta messut sujuivat ReLifen osalta tasaisesti. Oli ilo seurata, miten tiimi toimi sulavasti ja pysyi aikataulussa. Tämä säästi projektipäällikön varmasti monilta rytmihäiriöiltä. Hieman tietenkin harmitti, että päivisin näimme toisiamme varsin harvoin hyvin tehtyjen työvuorojen vuoksi: kun toinen ryhmä oli pestissään messuilla, toinen porukkaa vietti vapaa-aikaa kaupungilla. Onneksi iltaisin törmäsimme aina hotellilla sen verran, että ehdimme purkaa päivän tapahtumat päällisin puolin ja toimittaa tavaroita ryhmältä toiselle ständille vietäväksi. Tuntui, että Itävallan kamaralla tiimimme jäsenten luottamus toisiinsa joutui käytännön testin eteen, kun oli luotettava jokaisen tekevän osansa eikä kukaan voinut olla koko aikaa vahtimassa, miten asiat hoituivat. Tässä ei kyllä mitään ongelmia ilmennyt emmekä sellaisia odottaneetkaan kohtaavamme. ReLife luisti kuin rasvattu. Jokainen tunsi vastuunsa ja kantoi sen kunnialla.

Messuilla pääsimme hienosti tavoitteisiimme. Myyntitavoitteemme lisäksi saavutimme varmasti kaikkien henkilökohtaiset tavoitteet. Jokainen rohkaistui käyttämään kielitaitoaan ja oppi jotain uutta vieraista kulttuureista. Oli ennen kaikkea mukavaa päästä haistelemaan kansainvälisiä tuulia koulun seinien ulkopuolelle. Tuli tavattua paljon erilaisia ihmisiä ja törmättyä vaihteleviin mielikuviin Suomesta: jotkut pitivät Suomea hyvin eksoottisena maana, saattoivat nauraa kuullessaan meidän olevan suomalaisia tai tulivat kertomaan haikeana kokemuksiaan vaihtovuodestaan Suomessa. Lisäksi oli hieno huomata, miten hyvin TAMKin harjoitusyritykset pitivät yhtä. Kukaan tuskin voi sanoa, etteikö meillä olisi ollut aivan loistava yhteishenki käytävällämme!

Messujen ulkopuolella tietenkin sattui ja tapahtui, kun otimme kosketusta Alppien juurella uinuvaan kaupunkiin. Täysin saksankielisessä ympäristössä selviytyminen saksaa taitamattomana oli mielenkiintoista. Messuvuoron jälkeen ReLifen nuoret naiset lähtivät vinguttamaan muovirahaa ja rentoutumaan rankan urakan päätteeksi. Löysimme raskaiden pilvien alta varsin viehättävän pikkukaupungin. Etenkin vanhakaupunki oli tutkimisen arvoinen paikka sokkeloisine kujineen, pienine puoteineen ja viehättävine ravintoloineen. Jos kiireisen shoppaamisen lomassa malttoi rauhoittua, saattoi tutustua muun muassa Mozartin synnyintaloon tai illallisella ihastella kamariorkesterin tulkintoja Mozartin oopperoista barokkisalin kattofreskojen alla. Iltaa vietettiin myös hotellilla, ja etenkin viimeisenä iltana tunnelma oli varsin railakasta aina aamuun asti: kun ensimmäisen ryhmän oli jo aika kömpiä aikaistetulle aamupalalle, viimeiset juhlijat olivat vielä täydessä menossa.

Uskon, että matka oli kaikille todellinen seikkailu. Ainakin hotellilla tapahtui kaikenlaista jännittävää, mitä meidän puolestamme ei välttämättä olisi tarvinnut tapahtua: turhaa jännitysarvoa muutenkin jännittävälle matkalle 90 opiskelijan kanssa. Valmentajien hyvässä huomassa selvisimme kuitenkin ehjin nahoin ja yhtenä kappaleena takaisin Suomeen ja sulostuttamaan TAMKin B-talon käytäviä vielä loppukevääksi ennen kesälomaa. Meistä harva varmaan unohtaa tätä reissua.


Teksti: Ida Perälä, ReLife

torstai 2. huhtikuuta 2009

Terveisiä keväisestä Lontoosta!

Olimme taloushallinnon opintomatkalla Lontoossa 16.–20.3.2009. Reissussa oli mukana parinkymmenen hengen joukko kolmannen vuoden liiketalouden opiskelijoita, jotka olivat suorittaneet taloushallinnon valinnaisia kursseja.

Lähdimme matkaan Tampereelta maanantaina 16.3. klo 16.00 bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Tunnelma linja-autoasemalla oli odottava ja kaikki olivat innokkaasti lähdössä reissuun. Matkamme jatkui Easy Jet –lentoyhtiön koneella kohti Lontoota, jossa olimme perillä paikallista aikaa klo 22.30. Matkustaessamme Gatwickin lentokentältä kohti Lontoon keskustaa aloimme jo miettiä tulevien päivien ohjelmia ja mitä kaikkea kivaa sitä ehtiikään tehdä seuraavan kolmen päivän aikana.

Norfolk Plaza hotellille saapui puolenyön aikaan melkoisen väsynyttä porukkaa ja ensimmäisen illan ruokailu taisi kallistua paikallisen ruuan sijaan Burger Kingin tarjontaan. Hotellimme oli pieni ja melko vaatimaton, mutta ihan siedettävä vaikka lakanat tuoksuivatkin hieman etikalta. Meitä oli peloteltu lämpimän veden puutteella ja kylmillä hotellihuoneilla, mutta nämä eivät kuitenkaan muodostuneet missään vaiheessa ongelmiksi.

Paddingtonin metroasema oli lähimpänä hotelliamme.

Tiistaina aamupalalla vastaan käveli melko puoliunessa olevaa sakkia. Edellisen päivän reissaaminen oli siis vaatinut veronsa meistä jokaisesta. Hotellilta lähdimme tallustamaan kohti metroasemaa, josta pääsimme kätevästi siirtymään lähemmäs ensimmäistä vierailukohdettamme, Finnish Instituuttia. Aluksi kuuntelimme Finpron Lontoon toimiston konsulttia Perry Le Dainia. Hän tuli kertomaan meille Finpron toiminnasta Lontoossa ja sen roolista suomalaisten yritysten kansainvälistymisessä. Finpron Lontoon toimiston tarkoitus on siis helpottaa suomalaisten yritysten kansainvälistymistä ja siirtymistä Iso-Britannian markkinoille.

Perry itse toimii Lontoossa suomalaisten yritysten kontaktina paikallisiin yrityksiin. Oli mielenkiintoista kuunnella, miten brittiläiset ihmiset näkevät suomalaiset ja suomalaisuuden. Vaikka meitä pidetään hieman juroina ja liian suorapuheisina, arvostavat he silti kovasti suomalaista osaamista ja tietotaitoa. Tämän jälkeen Finnish Instituutin johtaja Raija Koli tuli kertomaan meille yhdistyksen toiminnasta. Instituutin tehtävä on edistää suomalaisen kulttuurin vientiä Iso-Brianniaan ja Irlantiin. Esitys avasi hyvin, minkä tahojen kautta suomalaista kulttuuria voidaan viedä ja markkinoida pitkin Eurooppaa.

Koko ryhmä koolla hotellimme edessä lähdössä matkaan tiistaiaamuna.

Aamupäivän ohjelman jälkeen matkasimme metrolla halki kaupungin Lontoon rahamaailman keskukseen, jossa sijaitsevat kaikki tärkeimmät finanssialan toimijat. Vierailukohteenamme oli London Metal Exchange eli raaka-ainepörssi. Pääsimme näkemään kaupankäyntiä ihan verekseltään, kun meklarit huitoivat käsillään ja melkein olivat toistensa kurkuissa kiinni käydessään kauppaa. Illalla oli vapaata aikaa, ja saimme valintamme mukaan kierrellä nähtävyyksiä, käydä shoppailemassa, vierailla paikallisissa pubeissa ja osa porukasta tutustui paikallisiin kulttuurielämyksiin.

Tower Bridge iltavalaistuksessa.

Keskiviikko aamu valkeni aurinkoisena ja suuntasimme koko ryhmän voimin junalla Chelmsfordiin. Siellä vierailukohteenamme oli paikallinen Anglia Ruskin yliopisto. Koululla meidät otti vastaan Bill, joka oli järjestänyt meille oikein kunnon koulupäivän ohjelman. Aluksi meille tarjottiin kahvit ja teet ja kv-toimiston työntekijä kertoi meille koulun kansainvälisestä toiminnasta. Oli mielenkiintoista kuulla, että kv-toimiston tärkeä toimi on vierailla eri maissa ja markkinoida koulua potentiaalisille opiskelijoille.

Tämän jälkeen koulun taloustieteiden professori piti meille mielenkiintoisen luennon tämän hetkisestä talouskriisistä. Hän oli tehnyt esityksestä kevyehkön huumorilla höystettynä, vaikka asiana kriisi on hyvin raskas ja vaikea ymmärtää. Pääsimme myös tutustumaan paikalliseen kouluruokailuun, joka olikin melkoisen mielenkiintoinen kokemus. Varsinaisia pääruokia oli melko vähän ja niistäkin yksi oli perinteinen englantilainen fish-and-chips, mutta kaikkea muuta pientä naposteltavaa oli sitäkin enemmän. On se hyvä, että meillä täällä Suomessa on panostettu terveelliseen ruokaan!

Ruokailun jälkeen ohjelmassa oli vielä pelejä ja leikkejä yritysmaailmasta. Saimme myös kuulla tohtoriksi väittelevän John Webbin esityksen verotuksesta. Kyllähän tässä olikin sitten opetusta ja koulunkäyntiä ihan kerrakseen! Tunsimme olomme todella tervetulleeksi ja vierailuumme oli panostettu todella paljon. Anglia Ruskin yliopistohan on yksi meidän partnerikouluistamme, jonne voi hakea vaihtoon.

Koulupäivän jälkeen me ahkerat opiskelijat lähdimme suuntaamaan takaisin kohti Lontoota ja otimme lisää tuntumaa paikallisiin kauppoihin ja nähtävyyksiin. Reissun jälkeen olikin kaikilla odotettavissa jalka- ja käsisärkyä kaupungilla kävelystä ja ostoskassien kantamisesta. Myös joukkomme miespuoliset henkilöt innostuivat shoppailusta niin paljon, että joutuivat ostamaan matkalaukun uusia vaatteita varten.

Ryhmä rämä :)

Torstai on toivoa täynnä ja niin oli Lontoonkin torstaipäivä. Puolet ryhmästä (johon mekin kuuluimme) lähti heti aamutuimaan tutustumaan Bank of England -museoon. Kiersimme museossa ja tutustuimme Englannin pankin ja rahamaailman eri vaiheisiin. Pääsimme myös kokeilemaan 13 kg painoista kultaharkkoa ja näimme punnan ulkoisia muutosvaiheita. Perinteinen museokäynti siis. Iltapäivästä toinen puolet ryhmästä suunnisti BBC-televisiokeskukseen. Tutustumiskierroksen päätteeksi osa opiskelijoista oli päässyt kokeilemaan televisiossa esiintymistä leikkimielisesti mm. Heikoin Lenkki –ohjelman lavasteissa.

Torstaina illalla kokoonnuimme ryhmän kesken viettämään aikaa muistelemalla matkan kommelluksia ja hienoja hetkiä. Viimeisen illan kunniaksi suuntasimme porukalla katsastamaan Lontoon yöelämää.

Lontoon yössä

Perjantaiaamuna lähdimmekin jo takaisin kohti Suomea. Osa porukasta oli hieman huonovointisempana kuin toiset, mutta koko porukka oli kuitenkin kasassa. Suuntasimme jälleen junalla ensin Gatwickin lentokentälle, josta saimme vielä ostettua viimehetken tuliaiset ennen lennon lähtöä. Suomessa olimme kolmen tunnin lentomatkan jälkeen perillä noin kahdeksan aikaan illalla. Helsinki-Vantaan lentokentältä palasimme bussilla Tampereelle väsyneinä mutta onnellisina kaikin puolin hienosti onnistuneesta reissusta!


Kirjoittajat: Sonja-Maria Korhonen, Katja Kynkäänniemi