keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Unohtumaton opintomatka: yrittäjyyden sanansaattajat Namibiassa

ProAkatemian opiskelijat Ville Nikunen, Markus Malvisalo, Satu Hakkarainen ja Jutta Myyryläinen, proAkatemian valmentaja Jukka Siltanen sekä liiketalouden koulutuspäällikkö Riitta-Liisa Arpiainen matkasivat alkusyksystä Windhoekiin, Namibiaan tutkimaan yrittäjyysopintojen mahdollisuutta paikallisessa ammattikorkeakoulussa. Feasibility studyä oli tekemässä myös kuusi namibialaista opiskelijaa.

Ville Nikunen (vas.), Markus Malvisalo, Lauren Vries, Jutta Myyryläinen, Selma Iipinge ja Satu Hakkarainen nauttivat Namibian auringosta.

Namibian matka oli osa viime keväänä alkanutta yhteistyöprojektia Namibian ammattikorkea-koulun kanssa. Projektin (Feasibility study) tarkoituksena oli selvittää, miten proAkatemian yrittäjyysmalli toimisi namibialaisessa kontekstissa sekä tuottaa heille suunnitelma mallin käyttöönotosta. Lisäksi TAMKilaiset vierailivat muutamissa yrityksissä ja pankeissa kertomassa suunnitelmistaan. Opiskelijat olivat paikan päällä kuukauden, Jukka pari ensimmäistä viikkoa ja Riitta-Liisa loppuosan ajasta.

Kun Namibia näkyi ensi kertaa lentokoneen ikkunasta, Satu myöntää ajatelleensa, että ”onpas karun näköistä”.

– Puita ja järviä ei juuri näkynyt ja usein näimme laakeaa maata kilometrien päähän, Satu kuvailee ensimmäisiä ajatuksiaan maasta.

Paikallisten ihmisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus yllätti kuitenkin kaikki matkalaiset.

– Paikalliset opiskelijat ja ammattikorkeakoulun henkilökunta ottivat meidät vastaan aivan mielettömän hienosti. He olivat todella huomaavaisia ja halusivat aina varmistaa, että kaikki oli hyvin, Jukka kuvailee.

Myös Ville kehui paikallisia opiskelijoita avoimiksi, ystävällisiksi ja vieraanvaraisiksi:

– Alusta asti tuntui, kuin olisi tuntenut heidät jo pitkään.

Muihin paikallisiin ainakaan Jukka Siltanen ei ehtinyt tutustua paremmin, mutta hänelle jäi käsitys, että rotuerottelusta jääneet asenteet vaikuttivat vielä jonkin verran ainakin vanhempien ihmisten ja alkuperäisten saksalaissyntyisten siirtolaisten keskuudessa. Korkeakoulun henkilökunta ja opiskelijat, joiden kanssa he olivat tekemisissä, olivat kuitenkin jättäneet nämä asiat taakseen.

– Meihin suhtauduttiin täysin luonnollisesti ja osana joukkoa alusta asti, mikä oli tosi hienoa.

Myös Satu huomasi selvän kuilun mustien ja valkoisten välillä:

– Oli sääli nähdä joidenkin valkoisten käyttäytyminen mustia kohtaan – ja sanotaanko, että valkoisia köyhiä ei maassa juurikaan näkynyt. En ollut ennen tiedostanut omaa väriäni niin kuin Namibiassa tein.

Windhoek on hyvin länsimaalainen ja kehittynyt kaupunki, mikä yllätti ainakin osaa opiskelijoista. Paikallinen ammattikorkeakoulukin vaikutti Villen mielestä ihan hyvältä, vaikka IT infrastruktuuri oli huomattavasti Eurooppaa jäljessä. Jukka puolestaan ihmetteli, kuinka vähän Namibian köyhyys lopulta näkyi koko matkan aikana:

– Esimerkiksi Lennordin (Namibialainen opiskelija, joka oli mukana projektissa) siskon perheen asunto Tsumebin lähiöalueella oli lähes ”normaalin keskiluokkainen”, vaikka kyseessä oli tavallinen perhe, jonka äiti oli sairaanhoitaja.

Opiskelijoille köyhyys konkretisoitui kuitenkin paremmin heidän vieraillessaan Katuturan slummialueella.


Haasteena tasa-arvo opiskelijoiden ja opettajien välillä

Namibiassa opetus on vielä hyvin luento- ja teoriavetoista ja henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen suhde on huomattavasti hierarkkisempi kuin Suomessa.

– Siellä opettaja on selvästi oppilaan ”yläpuolella”, kun taas täällä opiskelija voi jo tietää joistakin asioista enemmän kuin opettaja, Ville toteaa.

– Tässä mielessä meidän ajatukset ja vaatimukset siitä, että paikalliset opiskelijat ja meidän opiskelijat ovat tasavertaisessa asemassa mukana suunnittelutyössä ja palavereissa, oli selvästi vaikea pala nieltäväksi osalle henkilökuntaa – mutta kohtuullisen hyvin he sen peittivät. Välillä meidän piti korostaa opiskelijoiden tärkeyttä ja tasavertaisuutta prosessissa, mutta onneksi meillä oli tukena Namibian AMK:n rehtori ja ärhäkkä kv-päällikkö, Jukka selventää.

Villen mielestä projektin suurin haaste olikin saada opettajat ymmärtämään, että opiskelijoille pitää antaa valtaa ja vastuuta yrittäjyysmallin onnistumiseksi.


Onnistunut projekti

Projekti onnistui hyvin, vaikka lopussa meinasikin tulla hieman kiire. Opiskelijat saivat aikaan kattavan tutkimuksen, sekä toimintaohjeet Namibian ammattikorkeakoululle, kuinka heidän tulisi jatkaa projektia. Namibiassa oltiin todella innostuneita ajatuksesta, ja ensimmäinen pilottiryhmä aloittaa yrittäjyysopinnot jo ensi tammikuussa.

– Yrittäjyysmalliin suhtauduttiin hyvin, mutta kyllä akatemian opiskelumalleja jouduttiin paljon avaamaan. Pidimme myös käytännön demoja, joissa esittelimme meidän erilaisia opiskelumetodeja, Ville kertoo.

– Totta kai proAkatemian malli herätti ihmetystä ja epäluuloja, kuten se tekee Suomessakin. ProAkatemian mallia on myös vaikea selittää tai kirjoittaa paperille, koska se on niin joustava ja täysin normaalista opiskelumallista poikkeava. Meillä oli siis paljon haastetta siinä, että proAkatemian mallia ei ymmärretty väärin, Satu huomauttaa.

– Positiivista projektissa ja kenttätyössä paikanpäällä oli kaikkien opiskelijoiden ja henkilökunnan into ja usko siihen, mitä mallilla saavutetaan, mitä se muuttaa Namibian yhteiskunnassa ja millaisia mahdollisuuksia se opiskelijoille antaa, Jukka summaa.

Suomalaiset ja namibialaiset opiskelijat aloittamassa yhdessä curriculum-suunnittelutyötä.

Loka-marraskuussa proAkatemiaan saapuu kaksi namibialaista opettajaa kouluttautumaan valmentajiksi ja kaksi opiskelijaa saamaan oppia apuvalmentajan tehtävistä. Vierailun aikana Jukka haluaisi erityisesti syventyä siihen, mitä tarkoittaa sisäinen yrittäjyys, vastuunotto ja asioihin tarttuminen:

– Nämä olivat ehkä Namibian ammattikorkeakoulun henkilökunnan heikoimmat ominaisuudet, sillä työskentelyjakson aikana törmäsimme monesti siihen, että meiltä odotettiin suoria vastauksia kaikkeen. Niitä ei tietenkään ollut aina mielekästä antaa, sillä ympäristö on kuitenkin varsin erilainen, Jukka tuumaa.

Namibialaisryhmän tullessa vierailulle Suomeen Riitta-Liisa haluaa korostaa vieraanvaraisuutta, joka oli Namibiassa hyvin korkealla koko matkan ajan:

– Nyt puolestamme pyrimme vastaamaan tähän parhaalla mahdollisella tavalla.

TAMKin yrittäjyysprojekti Namibiassa toimii pilottiprojektina, jota Riitta-Liisalla on tarkoitus seurata ja tutkia vielä tarkemmin tulevaisuudessa. Se antaa myös hyvää osaamista ja pohjaa tuleville vastaaville projekteille muissa maissa.


Elämyksiä safarilla

Projektin ohella Villelle ja Sadulle jäi matkasta parhaiten mieleen ihmiset sekä eläimet, joita he näkivät luonnonpuistossa. Toisena viikonloppuna matkalaisten itse järjestämä safari Pohjois-Namibiaan Etoshan kansallispuistoon oli Sadulle myös yhden unelman täyttymys:

– Näimme elefantteja, seeproja, kirahveja, leijonia... Aivan huikea kokemus!

Safari teki vaikutuksen myös Jukkaan:

– Se oli todella hieno kokemus jo pelkkänä matkana Namibian halki. Kaikkien villieläinten näkeminen vapaana valtavassa luonnonpuistossa oli matkan ehdoton huippuhetki!

Kirahveja Etoshan Kansallispuistossa.

Norsut tallustelivat vapaana aivan matkalaisten autojen vierestä. (Kuva otettu auton ikkunasta!)

TAMKilaiset pääsivät näkemään myös seeproja.

Kaikki haastateltavat lähtisivät ehdottomasti vastaavalle matkalle uudestaankin – sen verran mieleenpainuva ja opettava kokemus se oli.

– Ehdottomasti! Toivon, että ennen valmistumistani minulle tulisi vielä mahdollisuus päästä samanlaiseen projektiin, koska nyt todella osaisin jo käyttää Namibiasta saamaani kokemusta hyväkseni, ja tekemäämme työtä voisi jollain tapaa käyttää perustana muissakin maissa, unelmaprojektiksi Namibian matkaa kuvaileva Satu kertoo.

Myös Riitta-Liisalle kulttuurien välinen yhteistoiminta oli hieno kokemus:

– Vaikka TAMKin joukkue olikin projektissa mukana asiantuntijan roolissa, niin taatusti jokainen oppi myös paljon. Siellä oli mahdollisuus konkreettisesti nähdä toimintaa täysin erilaisessa ympäristössä ja oppia ymmärtämään, että asioita voidaan tehdä toisinkin kuin mitä omassa kotimaassa on totuttu.

Uuteen kulttuuriin ja ihmisiin tutustuminen oli myös Villelle sellaista, mitä hän ei koskaan unohda.

Vaikka Feasibility Study saatiin valmiiksi, Jukka ei usko projektin loppuvan vielä tähän:

– Totta kai lähtisin uudelleen vastaavaan projektiin, mutta tosiasiassa tämä ”projektihan” vasta käynnistyi tuon matkan seurauksena. Uskon, että jatkossa tulemme tekemään Namibian ammattikorkeakoulun kanssa paljon yhteistyötä vastavuoroisilla opiskelija- ja henkilöstövaihdoilla, joten tämä matka on vasta alussa.


Teksti: Jane Ora
Kuvat: Jukka Siltanen

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Projektiopintojen ihmeellinen maailma

Liiketalouden koulutusohjelmassa päästään tutustumaan projektien maailmaan aluksi harjoitusyritystoiminnan puitteissa. Meillä 2007-vuosikurssilaisilla haasteena oli tuottaa harjoitusyrityksen messuosallistumisesta projektisuunnitelma, itse toteutus sekä projektin loppuraportti – projektin läpiviennin kolme kovaa osa-aluetta. Projektinhallintaan annettiin jo tuossa vaiheessa hieman eväitä oppituntien muodossa.

Syvempi katsaus projekteihin luodaan toisena vuonna kaikille yhteisen projektinhallintakurssin muodossa. Käsitteet WBS ja kriittinen polku tulevat varmasti kaikille tutuiksi viimeistään tässä kohtaa opintoja. Projektinhallintakurssin mielekkäin elementti on se, että projektit tehdään oikeille yrityksille ja yritykset saattavat jopa käyttää lopputuotoksia hyödykseen. Tänä vuonna projekteja tehtiin Plenwarelle, John Deere Forestrylle sekä Metsolle. Itse olin mukana projektissa, jossa tehtävänämme oli tutkia rekrytointiportaalien merkitystä osana yrityksen työnantajamielikuvaa. Projekti oli intensiivinen ja kokonaisuudessaankin erinomaisen mielenkiintoinen.

Projektinhallintakurssin jälkeen on mahdollisuus pyrkiä opiskelemaan projektijohtamisen kokonaisuuteen. Siinä missä projektinhallintakurssi on viiden opintopisteen laajuinen suoritus, on johtamiskurssi 15-25 pisteen laaja paketti ja se kestää vuoden ajan. Johtamiskurssin yksi huipennus on päästä suorittamaan kansainvälisen projektinhallintajärjestön IPMA:n (International Project Management Association) D-tason projektinhallintasertifikaattia. Sertifikaatti on tunnustettu ja tunnettu ympäri maailman, joten siitä saatava hyöty on varsin kiistaton.

Projektinhallintataidot ovat erinomainen pari minkä tahansa muun opintosuuntauksen ohella. Niin markkinoinnin kuin taloushallinnonkin alueella taidot tulevat varmasti hyödyksi asti, jos ei välittömästi niin vähintäänkin välillisesti.