tiistai 22. tammikuuta 2019

Infoa opiskelijaterveydenhuollosta!

Koulu on jälleen vauhdissa, niin kuin on influenssakausikin. Tässä postauksessa muistuttelen teille mieliin infoa opiskelijaterveydenhuollosta, jotta varmasti jokainen tietää, minne olla yhteyksissä taudin iskiessä. Liiketalouden opiskelijoita palvelee Tullinkulman toimipisteen neljännessä kerroksessa sijaitseva Tullinkulma tiimi 3, osoitteessa Hammareninkatu 7, 33100 Tampere.

Kuva: Pixabay


Niille, jotka eivät ole tuolla vielä vierailleet, Tullinkulman toimipisteen löydät Tullintorin pääovista katsottuna rakennuksen vasemmalta kulkevan tien toiselta puolelta. Voin myöntää, että itsellä meni hetki hukassa ensimmäisellä kerralla, mutta tosin omistan umpisurkean suuntavaiston. Oikean oven kyllä tunnistaa ovessa olevasta esitteestä, joka myös opastaa oikeaan kerrokseen, jos semmoinen pääsee unohtumaan. Alla havainnollistava kuva, jonka väsäsin ihan tätä varten (ja se on väärin päin).

Kuva: Google Maps

Tiimipuhelin palvelee numerossa 040 806 2455 ja mahdollisuus on myös varata sähköisesti aika terveydenhoitajalle osoitteessa;
Numeroon voit soittaa maanantaista torstaihin kellonaikaan 8.15-15 sekä perjantaina 8.15-13. Suosittelen rohkeasti soittamaan, sillä hoitajan puheille pääsee helposti ja vastassa on ammattitaitoinen ja ystävällinen palvelu.

Terveydenhoitajan ja psykologin palvelut ovat meille täysin ilmaisia. Lääkärikäynnit kuitenkin maksavat kolmelta kalenterivuoden ensimmäiseltä vierailulta sen parikymmentä euroa. Jos ei sopivia lääkäriaikoja tahdo löytyä, ohjaa hoitaja sinut ottamaan yhteyttä oman piirisi terveyskeskukseen. Kuitenkin ensin aina kannattaa ottaa tuonne yhteys, sillä terveyskeskuksista voi olla vaikea saada aikoja ilman suositusta omalta hoitajalta.

Kuva: Pixabay


Kynnyksen ei tarvitse olla suuri, hoitajat auttavat mielellään ja ottavat tosissaan aiheen kuin aiheen, vaikka kuinka vähäpätöiseltä se omaan korvaan kuulostaakaan. Hoitajalle voit myös mennä ihan vain juttelemaan itseä stressaavista tai vaivaavista asioista, ja saa varmasti apua mihin tahansa ongelmaan. Suosittelen ehdottomasti soittamaan, jos vähänkin mietityttää!

Pysykäähän terveinä!

-Oona

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Miten onnistuu kilpaurheilun ja opiskelun yhdistelmä?

Vähän turhan usein olen törmännyt ainakin omissa lajipiireissäni ilmiöön, että urheiluharrastus lopetetaan siinä vaiheessa, kun lähdetään opiskelemaan. Moni kokee, ettei aika riitä panostaakseen sekä sitoutumista vaativaan harrastukseen, että aikaa vievään opiskeluun. Elämä on kuitenkin pitkälti kiinni omista valinnoistamme ja priorisoinnista. 

Kuva: Pixabay


Itse en ollut vielä valmis luopumaan kilpaurheilusta opiskelun tullessa ajankohtaiseksi, joten valitsin molemmat. Urheilen tällä hetkellä kilpacheerleadingissa SM-tasolla ja opiskelen TAMKissa liiketaloutta nyt toista vuotta. Tämän yhtälön mahdollistaa priorisointi ja ajanhallinta. Liiketalouden opinnoissakin niin trendikäs ja paljon puhuttu aihe itsensä johtaminen on kyllä opiskelevan urheilijan työkalupakissa se ykkösjuttu. Velvoitteita on niin koulun kuin urheilunkin puolelta, mutta oman itsensä vastuulla on tasapainoilla niiden välillä ja siinä vaaditaan hyviä itsensä johtamisen taitoja.

Tässä tasapainoilussa onnistumiseen vaikuttaa tietenkin moni tekijä, kuten oma tahtotila, mitä ja missä opiskelee, millä tasolla urheilee ja missä lajissa, tai mitä muuta pitää tärkeänä. Kansainvälisille huipuille on toki tarjolla Tampereen urheiluakatemia, jolloin opintoja järjestetään urheilun ehdoilla. Itse en sentään kansainvälisellä huipulla urheile, joten urheiluakatemiasta ei ole kokemusta. 

Kuva: Pixabay

Voinkin puhua vain omasta kokemuksestani, ja itselleni koulun ja urheilun yhdistäminen onnistuu vielä suhteellisen sujuvasti, sillä opiskelen päivätoteutuksessa ja harjoitukset ovat iltaisin ja leirit sekä kisat viikonloppuisin. Lisähaastetta tuo tosin työskentely koulun ohella tai kesällä, sillä lajissani urheilijoille ei makseta palkkaa, joten elantokin on jostain tienattava. Mission impossible onkin löytää työpaikka, joka on tarpeeksi joustava huomioimaan urheilijan tarpeet työvuorojen suhteen, joukkuelajissa kun treeniajat ovat erittäin sitovia. Tällä hetkellä teenkin keikkatyötä, missä pystyn kieltäytymään tarjotuista vuoroista ja tekemään vain sen verran töitä kuin pystyn. 

Tässä kohtaa alkaakin jo ajankäytölliset rajat paukkua, joten valitettavasti tällainen kombo vaatii myös omat uhrauksensa. Kilpaurheilija joutuu yleensä luopumaan opiskelijaelämän sosiaalisesta puolesta ainakin jossain määrin: treenit menevät opiskelijatapahtumien edelle. Mutta tämä on valintojen maailma.

Kuva: Pixabay

Viimeisenä muttei vähäisimpänä painotan, että kaikkein tärkeintä on huolehtia omasta jaksamisesta ja palautumisesta. Niin kilpaurheilu kuin opiskelukin ovat monesti jo yksinään rankkoja ja kuormittavia monille ja stressin kanssa kamppailu voi pidemmän päälle johtaa vakavaankin uupumiseen. Mitä enemmän kuormitustekijöitä ympätään yhteen, sen enemmän on keskityttävä riittävään palautumiseen. Ykkösvinkki: nuku, nuku ja nuku tarpeeksi. Lepo on niin äärettömän tärkeää, että vaikka olisi kuinka kiire, tingi mieluummin jostain muusta kuin unen määrästä. Huolehdi hyvinvoinnistasi ja tee muutoksia elämääsi ajoissa, jos huomaat, että jokin mättää jaksamisessa.

Energistä loppuviikkoa! 

- Jenna

maanantai 14. tammikuuta 2019

Vaihtoon!



Vaihtoon!
Syksyn 2019 vaihtohaku on käynnissä! (Kevään 2020 vaihtoihin haku aukeaa syyskuussa 2019).
Hakemus tulee täyttää SoleMovessa viimeistään 31.1.2019. 
Vaihto-opiskelu tunnetusti kannattaa. Syyt vaihtoon lähdöstä riippuvat aina henkilöstä. Mainittakoon muutama omani: uudet kokemukset, virkistys, matkustelu, kulttuuri, uudet ihmiset sekä tietysti opiskelu. On mahdollista myös ottaa kursseja aiheista joita TAMK ei tarjoa. On myös monesti sanottu vaihdosta palaavien kasvaneen henkisesti. Myös arvostus Suomea kohtaan todennäköisesti nousee.
 
TAMK tarjoaa runsaan valikoiman myös Euroopan ulkopuolelta



Liiketalouden opiskelijoille pidettävät vaihtoinfot:
Torstaina 17.1. klo. 9-10 D1-02 sekä klo. 12-13 D1-02
Perjantaina 18.1. klo. 12-13 D1-02
Tiistaina 29.1. klo.12-13 E1-06
Nähdäksesi vaihtokohteet koulutusaloittain mene ylläolevaan linkkiin, valitse vasemmalta kouluksi TAMK à paina:  ”Exchange destinations abroad and feedback”. Valikkoon kohtaan Home Unit valitse: ”Business administration/International Business”. Rastita kohta ”Studying” à Hae. Sivusto aukaisee alle kaikki vaihtokohteet maittain ja korkeakouluittain aakkosjärjestyksessä.
Vaihtokohteita voi hakemuksessa valita haluamassaan toivejärjestyksessä 3-10 eri kohdetta. Yleensä Euroopan ulkopuolisiin kohteisiin lisäpisteytys tulee mukaan peliin paikkojen rajallisuuden vuoksi. Näitä ovat mm. kielitaito (esim. espanjan kielitaito hakiessa Argentiinaan.), osallistuminen kansainväliseen tutorointiin, motivaatiokirje, suosittelijat, arvosanat. Vaihto-opiskelun pituus on 3-12kk. Vaihto ei pidennä opiskeluaikaa, vaan opinnot hyväksiluetaan. TAMK tarjoaa myös apurahaa (Euroopassa n. 400-450€, Euroopan ulkopuolella 1500€ + korotettu ulkomaan opintolisä ja asumistuki. Kannattaa tutkia tarkkaan eri maiden kustannustasot. Pariisissa tai Sveitsissä opiskelu tulee paljon kalliimmaksi kuin esimerkiksi Bulgaria tai Romania. Oma budjetti kannattaa aina pitää mielessä ja tehdä vähän laskutoimituksia välttyäkseen yllätyksiltä.
http://exchange.blogs.tamk.fi/ Ennen kuin lyöt lukkoon valitsemasi kohteet, kannattaa ehdottomasti selata ja lukea TAMK vaihto-opiskelijoiden kirjoittamia kokemuksia. Itselläni tästä on ollut suurta apua, vaikka oma hakemukseni on vielä toistaiseksi tekemättä, sain jo karsittua monia aluksi potentiaalisia vaihtokohteita.
Hakemusprosessi
koostuu kahdesta vaiheesta:
1.      Vaihe: TAMKIN sisäinen: varmistetaan kelpoisuus ja jaetaan vaihtokohteet.
2.      Vaihe: hakemuksen tekeminen itse vaihtokohteeseen.
Yleensä jos saa jo paikan ensimmäisessä vaiheessa, on paikka varma.
Hakemuksen tulokset tulee yleensä SoleMoveen maaliskuun loppuun mennessä. Kun vaihtopaikka on tiedossa ja hyväksytty, tulee tehdä Learning Agreement eli opiskelusopimus. Tämä suunnitelma luodaan yhdessä kv-koordinaattorin kanssa. Jos kuitenkin myöhemmin haluaa vaihtaa esim. kursseja, voidaan opiskelusuunnitelmaa myös muuttaa myöhemmin.
Muistakaahan kaikki hakea jos yhtään kutkuttaa, ettei jää kaduttamaan myöhemmin!

-          Niko

lauantai 12. tammikuuta 2019

Opiskelijat ja työnhakuvalmennus


Hyvät työelämän valmiudet 2 kurssilla päästiin tutustumaan miten toisen vuoden opiskelijat järjestivät työnhakuvalmennusta ja mitkä asiat he kokevat ajankohtaiseksi ja tärkeäksi työnhaussa. Ja kuka olisikaan parempi vastaamaan, kuin tällä hetkellä itse töitä hakeva opiskelija!


Hyvät työelämän valmiudet -kurssi on iso opintokokonaisuus ja sitä on muokattu opiskelijoiden palautteen perusteella hieman viime vuodesta. Aikaisemmin koko toisen vuoden valmennusryhmä järjesti teemaseminaarin toisena opiskeluvuotena, mutta tänä vuonna kolmasosa ryhmästä sai valita työnhakuvalmennuksen järjestämisen seminaarin sijaan. 

Itse koin, että koska työnhakuvalmennusta ei ole järjestetty aikaisemmin, voisi sen järjestäminen olla mielekkäämpää ja siellä pääsisi innovoimaan aikaisempaa enemmän. Lisäksi uskoin saavani työnhakuvalmennuksen järjestämisestä itsekin konkreettista hyötyä tulevaa harjoittelupaikkaa hakiessani.


Työnhakuvalmennus saatiin järjestää melko omatoimisesti ja ideoimme ohjeiden mukaan 10 hengen tiimissä. Vaatimuksena oli järjestää siis osallistava, toiminnallinen, monipuolinen ja hyödyllinen työnhakuun liittyvä ryhmätyöskentelytilaisuus ryhmälleen. Tiimi päätti järjestää kolme erilaista pajaa, joissa tutustuttaisiin erilaisiin työnhakuun liittyviin teemoihin. Meidän mielestä ajankohtaisia teemoja ovat sosiaalinen media, brändäys, työnhakuväylät ja piilotyöpaikat.

Työnhakupajat

Paja 1 oli sosiaaliseen median paja. Siellä käytiin tutustumassa hyviin ja ei niin hyviin LinkeiIn profiileihin ja mietittiin yhdessä, mitä kannattaisi tehdä, jotta palvelusta saisi enemmän irti omassa työnhaussa. Kävimme katsomassa myös miltä muut somekanavat näyttävät ja pohdimme kannattaisiko jotain jättää päivittämättä ja jakamatta. Mitä oikeasti haluat tuntemattomien sinusta näkevän?



Paja 2:n teema oli ”Mikä minusta tulee isona?”. Siellä paneuduttiin varsinaiseen työnhakuun, erilaisiin käytössä oleviin työnhakuväyliin ja piilotyöpaikkoihin. Pajassa mietittiin myös sitä, miten omaan unelmaduuniin vaihe vaiheelta lopulta edetään. Tuleva harjoittelu- tai kesätyöpaikka ei luultavasti tule olemaan loppuelämän työ, vaan se on ehkä ennemmin vain yksi askel kohti seuraavaa.


Paja 3:ssa keskityttiin itsensä brändäämiseen ja työnhaussa erottumiseen. Pajassa sai halutessaan otattaa itsestään myös ammattimaisen ja edustavan kuvan tulevaa työhakemusta, CV:tä tai vaikkapa LinkedIn profiilia varten.


Työnhakuvalmennusta oli mukava ideoida opiskelijatiimin kanssa ja järjestelyt sujuivat ongelmitta. Saimme hyvää palautetta ajankohtaisista aiheista ja rennosta tunnelmasta. Pajoissa oli vinkkejä ja ajatuksia herättäviä teemoja niin ensimmäisiä hakemuksia kirjoittaville, kuin vanhemmille konkareillekin. Valokuvausmahdollisuus oli myös konkreettinen asia, mistä osallistujat ja järjestäjätkin saivat todellista hyötyä.

Tsemppiä työnhakuun! Katri K

Kuvat: Pixabay

tiistai 1. tammikuuta 2019

Hyvää uutta vuotta! Vieläkö muistatte Slushin?


Uuden vuoden tuulia nuuskiessa on hyvä palata vähän matkaa ajassa taaksepäin. Nimittäin joulukuun alkuun, kun olin vapaaehtoishommissa Slushissa! Olen tätä hehkuttanut jo parhaani mukaan omissa kanavissani, joten nyt on aika hehkuttaa täälläkin.


Slush-selfie


Slushiin hakee paljon vapaaehtoisia, ja meitä oli tänä vuonna peräti 2300. Hakuaika oli alkusyksystä, ja itse päädyin mukaan vaihteeksi Y-kampuksen kautta. Tuttuni siellä ilmoitti jo elokuussa, että me lähdetään tänä vuonna kaikki Slushiin hommiin. OK, sinne siis!

Slushin nettisivuilla täytettävässä hakemuksessa kysyttiin omista kiinnostuksen kohteista ja mihin tiimiin haluaisi mukaan. Tiimejä oli paljon, mm. rakennustiimistä kuvaajiin, cateringiin ja sometiimiin. Noin niin kuin muutamia mainitakseni. Koska pidän vapaaehtoishommista enkä ole liian nirso, ruksin lähes kaikki tiimit. Se ilmeisesti kannatti, sillä jo seuraavana päivänä sain kutsun skype-haastatteluun muutaman päivän päähän.

Minua haastateltiin rakennustiimiin, ja siihen myös pääsin. Haa, ihan parasta, ajattelin jo silloin. Käyn kokoamassa ja purkamassa rakenteita ennen ja jälkeen itse tapahtuman, ja varsinaisina tapahtumapäivinä minulla ei ole mitään työtä. Parilla hassulla työvuorolla tienasin vapaan pääsyn Slushiin!


Slush saa roskienkeruupaikankin näyttämään hienolta


Pitkin syksyä vapaaehtoisille järjestetään pienempiä ryhmäytymistapahtumia, mutta ne järjestettiin kaikki Helsingissä. Kitsaana ihmisenä menin niistä vain suurimpaan, Volunteers’ Day:hin, marraskuun 17. päivänä. Tuo päivä oli tarkoitettu kertomaan, mistä Slushissa vapaaehtoisena olemisessa on oikein kyse. Tutustuimme eri tiimien toimintaan ja teimme pieniä tehtäviä omissa tiimeissämme. Mutta päivän parasta antia olivat puheenvuorot Slushia järjestäviltä ihmisiltä ja erityisesti pikainen asiakaspalvelun pro-koulutus entiseltä Yhdysvaltain Suomen suurlähettiläältä Bruce Oreckilta. Siinä on persoona, joka on samaan aikaan sekä lempeä että pelottava. Mahtava tyyppi, hyvin inspiroiva! Jos teille tulee ikinä tilaisuus päästä häntä kuulemaan niin menkää.

No, pikakelauksella sitten joulukuun kolmanteen päivään. Minulle laitetut työvuorot olivat kaikki purkuvuoroja ja ajoittuivat tapahtuman jälkeen, joten minun tarvitsi saapua paikalle vasta Slushia edeltävän päivän vapaaehtoisten koulutukseen. Siellä pääsimme tutustumaan Messukeskukseen ja saimme rannekkeet ja kaulanauhat, joilla pääsisi sisään itse tapahtumaan. Tunnelma alkoi jo tiivistyä!

Koska vapaaehtoisia tulee vähintäänkin joka puolelta Suomea ja myös ulkomailta, Slush oli varannut koko CheapSleep Hostellin meidän käyttöömme tapahtuman ajaksi. Kolmen yön majoitus 3.-6.12. maksoi huimat 52€, ja koska itselläni oli viimeinen työvuoro vielä 7.12., otin yhden lisäyön 20€ hintaan. Lisäksi Slush tarjosi meille kaukaa tulleille vielä kolmen päivän päivälipun HSL:lle, jolla pääsi kulkemaan hostellilta Messukeskukselle (ja mihin muualle mieli teki). Halpaa lystiä!


Aamupalalla hostellissa


Sitten koittikin joulukuun neljäs päivä. Kavereillani alkoivat työvuorot jo aiemmin aamulla, joten suuntasin itsekseni Slushin avajaisiin. Messukeskus oli täynnä ihmisiä, mutta onnistuin vielä saamaan melko hyvän paikan päälavan edestä. Pian jo alkoikin musiikki soida. Niin pärähti käyntiin Slush 2018!


Päälava juuri ennen avajaisia


Heti avajaisten jälkeen alkoi eräällä lavalla keskustelu maatalouden teknologiasta, joka minua kiinnosti, ja suuntasin sinne. Sen jälkeen lähdin kiertelemään tapahtuma-aluetta. Joka oli valtava! Koetin joka paikkaan kurkkia, ja silti minulta jäi varmasti paljon näkemättä. Kaikkiin erikoisiin innovaatioihin ja aiheisiin tutustuessani minusta tuntui, kuin olisin matkannut ajassa muutaman vuoden eteenpäin. Mitä tulevaisuus voikaan tuoda tullessaan!


Slush 100 Pitching Competition Semifinals veti paljon väkeä


Omaan suosikkiini törmäsin vasta toisena päivänä, kun Solitan edustaja pysäytti minut ja kaverini heidän pisteelleen. Hän kysyi, haluaisimmeko osallistua pieneen kokeeseen, ja osoitti valtavaa umpinaista liukuovilla varustettua kuutiota. Kuutioon änkesi koko ajan ihmisiä. Ai haluaisinko ahtautua suljettuun huoneeseen ihmismassan keskelle? Miksei! Ehdimme houkutella vielä kolmannen kaverimme mukaan, ja kipitimme huoneeseen juuri, kun koe oli alkamassa. Ääni kertoi meille, että hän on tekoäly, ja näyttäisi meille muutaman mahdollisen skenaarion, mitä tekoäly voisi tulevaisuudessa tarjota meille. Skenaarion jälkeen meidän pitäisi osoittaa huoneen eri puolille liikkumalla, haluaisimmeko tällaisen skenaarion toteutuvan. En paljasta enempää, jos teille tulee joskus mahdollisuus kokea sama. Sanon vain, että hyvin ajatuksia herättävää oli!


Pientä jälkkäriä ekan päivän jälkeisessä oheistapahtumassa


Toisen päivän illalla minulla oli ensimmäinen työvuoroni: Messukeskus piti muuttaa afterpartyihin sopivaksi. Aikaa ei ollut kuin muutama tunti ja ilmeisesti kaikki vuoroon laitetut vapaaehtoiset eivät tulleet paikalle, joten saimme työskennellä ripeästi. Jalkani olivat jo aivan muusia kahden päivän Messukeskuksessa pyörimisen jäljiltä (Huomio itselle: jos tiedät että edessä on useita päiviä kulkemista kovalla lattialla, perus kävelykengät eivät riitä. Laita jalkaasi. Ne. LENKKARIT. Vaikka ne olisivat kuinka tylsän näköiset.), mutta jollakin energialla sitä vain painoi eteenpäin. Meidän tiimimme homma oli rajoittaa tapahtuma-aluetta metalliaidoilla, ja niiden kanniskelussa aika kului nopeasti. Lyhyestä ajasta huolimatta saimme homman valmiiksi juuri ajoissa, ja sitten syöksyimme vapaaehtoisten ryhmäkuvaan.


Slushin vapaaehtoiset!
Kuvan otti Riikka Vaahtera


Kun ovet aukesivat muille afterpartyihin, minä ja muut työssä olleet raahustimme syömään. Sekin on yksi asia, jota haluan ylistää Slushissa: vapaaehtoisille ilmaiseksi tarjottu ruoka oli taivaallista. Söin joka työvuorossa vähintään yhtä hyvin kuin ravintolassa. Ruokaa oli paljon, vaihtoehtoja oli useita ja sitä sai syödä niin paljon kuin napa veti. Ja se oli niin hyvää! Harmi kun en tullut tutkineeksi, kuka ruuan valmisti. Kiitokset kuitenkin heille!


Vapaaehtoisten oma alue

Ruuan jälkeen kipitin itsekin bileisiin. Menin hyvissä ajoin pääalavan eteen, jossa Jillionairen oli määrä aloittaa klo 23. Tällainen mummo ei tietenkään sellaisesta henkilöstä ollut ennen kuullut, mutta häntä kehuttiin kovasti niin syytä oli hänet nähdä. Ja hyvähän hän oli, mutta niin monen mielestä, ettei pian aloituksen jälkeen alueella mahtunut enää tanssimaan. Tanssimaan minä olin nimenomaan tullut, joten suuntasin kohti syrjäisempää Factory-telttaa. Sieltä kantautui kutsuvan hypnoottista tanssimusiikkia, jota soittivat Ihmelehto DJs. Kurkkasin telttaan ja haa, tanssimassa oli vain kolme ihmistä. Kuinka paljon tilaa! Siinä teltassa hujahtikin nopeasti pari tuntia. Sitten jalat alkoivat ilmoitella, etteivät kanna enää kauaa, joten nappasin vapaaehtoisten alueelta nopean iltapalan ja suuntasin nukkumaan.


Jillionaire

Ihmelehto DJs

 











 

 











Itsenäisyyspäivälle minulle oli määrätty työvuoro klo 14-22. Spagettijalkoineni suuntasin taas Messukeskukselle, jossa onneksi pääsin pian hommiin, ja päivä hurahti taas nopeasti ständien kasaamisessa ja tavaroita pakatessa. Pääsin vuorosta jopa hieman etuajassa. Olin etukäteen ajatellut, että kun kerran olen Helsingissä itsenäisyyspäivänä, voisin mennä katsomaan, kuinka lähelle Presidentinlinnaa pääsee ja miltä siellä näyttää. Mutta seuraavan päivän vuoro alkoi jo kahdeksalta, joten suunnistinkin suoraan hostellille.

Seuraavana päivänä oli vaikea saada itseäni sängystä ylös, ja saapuessani työpisteelle huomasin vähäisestä ihmismäärästä, että samoja ongelmia oli ilmeisesti ollut muillakin. Porukkaa kuitenkin valui paikalle lopulta hyvin. Muutamaa vapaaehtoista kyseltiin ulkohommiin, ja koska ajatus kävelemisestä jollakin muulla pohjalla kuin betonilattialla kuullosti taivaalliselta, suuntasin sinne. Olin myös varannut hyvin vaatetta mukaan, joten tarjouduin olemaan koko päivän pihalla. Se tosiaan virkisti! Purimme samalla porukalla telttoja Messukeskuksen läheisyydestä työvuoron loppuun asti, ja se oli suorastaan hauskaa. Hyvä tiimi tosiaan vaikuttaa paljon! Olin onnekas, että viimeisen työvuoron ajan oli niin hyvä yhteishenki, ja väsymyksestä huolimatta sai sitten lähteä kotiin hyvin nauraneena ja ulkoilmasta piristyneenä. Niin loppui minun seikkailuni Slushissa. Keräsin tavarani ja suuntasin bussiin.


Tyytyväinen Slushin valloittanut minä!
Kuvan otti Mariana Perez Zamora


Kokonaisuutena voin sanoa, että Slush on vielä paljon enemmän kuin mitä se lupaa. Minulle jäi tunne, että sain paljon enemmän kuin annoin, että sain koko tuon maailmaa avartavan kokemuksen vain siitä hyvästä, että purin pari telttaa. 10/5, lähtisin uudestaan. Jos kiinnostuitte, niin seuratkaa Slushin sivuja kesällä ja ilmoittautukaa mukaan ensi kerralle!